Hankintalaki

Hankintalaki ajaa pieniä kuntia vaikeuksiinPienissä kunnissa arki muodostuu niukoista varoista, tiiviistä yhteisöistä ja käytännönläheisestä päätöksenteosta. Hankintalain uudistukset ovatkin suurin uhka juuri pienille kunnille.Hankintalailla lupailtiin avoimempia markkinoita, tehokkaampaa rahankäyttöä ja vastuullisempia valintoja. Yrittäjyyden edistäminen ja kilpailutuksen kiertämisen estäminen ovat oikeita päämääriä. Keinot vain ovat väärät ja riskit liian suuret sekä pieniä kuntia syrjivät. Suurilla kaupungeilla on jo valmiiksi vahva hankintaorganisaatio. Pienet kunnat ovat pulassa, jos tarjouspyyntöihin vastaavat kansainväliset jättiyhtiöt.Kunnan sidosyksiköille eli kuntien omille yhtiöille määriteltiin hankintalaissa 10 % omistusrajavaatimus. Sen pienemmällä osuudella ei kunta voi olla mukana yhteistoiminnassa, vaan toiminto on kilpailutettava ulkopuolisella. Tämä koskee kuntia ja hyvinvointialueita. Muutoksen seurauksena suuret kaupungit ja hyvinvointialueet voivat pääsääntöisesti jatkaa sidosyksikköyhtiöiden käyttöä, mutta pienemmät kunnat joutuvat järjestämään palvelut uudelleen.Tästä hyvä esimerkki on, että ruokahuoltoa ei voi jatkossa toteuttaa yhdessä hyvinvointialueen kanssa. Se heikentää erityisesti pienten elintarvikkeita tuottavien tahojen mahdollisuuksia tarjota tuotteita jatkossa kuntien ruokapalveluille. Pienen kunnan ei ole järkevää tai aina edes mahdollista toteuttaa ateriapalveluja yksin, ja sidosyksikköjärjestämisen rajoittaminen estää keskittämisen tuomat volyymihyödyt. Paikalliset ateriapalveluyhtiöt ovat myös ne, jotka takaavat lähi- ja luomuelintarvikkeiden laajan käytön ja hankkimisen

Yksi keskeisistä vaikutuksista on hallinnollisen työn lisääntyminen. Kun pakkokilpailutus lisääntyy, kasvaa myös tarve osaamiselle. Monessa kunnassa sama ihminen hoitaa hankinnat, sopimukset ja usein paljon muutakin. Uudistus voi tuntua paperilla järkevältä, mutta käytännössä se voi venyttää jo valmiiksi tiukalla olevia resursseja. Konsultit kiittävät. Samalla syntyy riski, että varovaisuus lisääntyy ja rohkeus tehdä paikallisesti toimivia ratkaisuja vähenee. Kuntaliiton teettämän selvityksen mukaan uudistuksen muutoskustannusten karkea arvio on noin 600 miljoonaa. Valtaosa tästä kaatuu pienehköille kunnille. Pienet kunnat arvioivat muutosten hinnaksi keskimäärin 473 €/asukas, ja keskisuuret kunnat keskimäärin 41 €/asukas.Pienissä kunnissa hankinnat eivät ole vain sopimuksia, vaan osa paikallista elinympäristöä. Hankinnat voivat olla ratkaisevia paikallisille yrittäjille, työllisyydelle ja palveluiden säilymiselle lähellä ihmisiä. Kun kilpailutus avautuu laajemmin, vaarana on, että suuret toimijat syrjäyttävät pienet paikalliset yritykset. Samalla kun kunta säästää euroja, se saattaa menettää jotain vaikeammin mitattavaa: elinvoimaa.Yritän aina nähdä uudistuksissa myös valoisia puolia. Hankintalaki voi pakottaa tarkastelemaan omia toimintatapoja kriittisesti ja kehittämään niitä. Ehkäpä jokin paikallinen yritys saa isompia kunnallisia tilauksia. Pienelle kunnalle tämä voi olla mahdollisuus uudistua ja miettiä mitä toimintoja on tarpeen ostaa. Toivottavasti viranhaltijat pystyvät yhdistämään tehokkuuden ja paikallisuuden!