Lastensuojelun laitoshoito kaipaa pitkäjänteisyytä

Lastensuojelun laitoshoito kaipaa pitkäjänteisyyttä – lapsen etu ei toteudu pätkäpäätöksillä

Lastensuojelun laitoshoidossa olevien lasten ja nuorten tilanne on kriittinen, ja moni arjessa nähty ongelma on seurausta lainsäädännön ja käytännön toiminnan puutteista.

Vielä muutama vuosi sitten kriisitilanteissa voitiin koota paikallinen moniammatillinen tiimi saman pöydän ääreen. Esimerkiksi koulujen sisukas-tiimit olivat erinomainen esimerkki siitä, miten lapsen ympärille rakennetaan nopeasti tukea. Nyt tämä mahdollisuus on monilla alueilla poistunut – paikallinen yhteistyö on korvattu etäisillä ja byrokraattisilla prosesseilla. Lapsen akuutti avun tarve ei voi odottaa viikkoja tai kuukausia.

Pahimmillaan lapsi tulee laitoshoitoon huonossa kunnossa, ja jo lähtötilanne on kriittinen. Usein tehdään vain kolmen kuukauden sijoituspäätöksiä. Tämä on liian lyhyt aika vakavasti oireilevan lapsen toipumiseen ja turvallisten ihmissuhteiden rakentamiseen. Kun paikka vaihtuu ja siirtoja kertyy, lapsi menettää juuri sen, mitä eniten tarvitsisi: pysyvyyden ja luottamuksen.

Laki sanoo, että ensisijainen tuki on kohdennettava kotiin. Mutta tuki ei voi olla vain kauniita sanoja asiakirjoissa – sen täytyy olla konkreettista apua: kodinhoitajia, perhetyötä ja voimavaroja heti alkuvaiheessa. Jos kotiin palaaminen ei ole mahdollista, lapselle on löydettävä pysyvämpi ratkaisu, ei pätkäpaikkojen ketjua.

Tilanne vaikeutuu entisestään, kun monissa yksiköissä ei ole mahdollisuutta tehdä huumeseulontoja alaikäisille tilapuutteiden vuoksi. Tämä estää päihdeongelmien varhaisen tunnistamisen ja oikea-aikaisen hoidon. Lisäksi sijoitusyksiköitten oikeutta hakea lapsi tai nuori takaisin hänen karattuaan tai oikeutta ottaa kännykkä pois yöajaksi on rajoitettu ja näiden muuttaminen vaatii liian raskaan prosessin.

Eduskunnassa tarvitaan nyt rohkeutta tehdä muutoksia lastensuojelulakiin ja sen toimeenpanoon:

• Turvataan paikallinen, nopeasti reagoiva moniammatillinen yhteistyö.
• Mahdollistetaan pidemmät, vähintään 12–18 kuukauden sijoitukset, kun lapsen etu sitä vaatii.
• Varmistetaan konkreettinen tuki kotiin ennen sijoitusta ja sen jälkeen.
• Taataan huumeseulojen ja terveydenhuollon toimenpiteiden saatavuus kaikissa yksiköissä.

Lastensuojelun tehtävä on turvata lapsen tulevaisuus – ei tuottaa turhaa epävarmuutta ja katkoksia. Meidän on varmistettava, että apu tulee ajoissa ja riittävän pitkäksi aikaa. Lapsi ei saa olla järjestelmän viivästysten ja pätkäpäätösten uhri.