Elintärkeät asiat omissa käsissä!
Elintärkeät asiat omissa käsissä!
Pystyimme painostamaan hallitusta oppositiosta käsin niin, että vesihuolto pysyy suomalaisten kuntien näpeissä. Tämä on merkittävää, sillä vesi on kansallinen turvallisuuskysymys, sitä ilman ei voi elää. Vesi on ruuan kanssa huoltovarmuuden perusta. Se on kansallisomaisuusisuuttamme, jonka omistaminen täytyy jatkossakin säilyä julkisissa käsissä. Maapallo kuivuu ja vedestä kilpaillaan. Maailmassa käydään sotia jo vedestä.
Suomessa on tällä hetkellä kaikkiaan noin 1800 vesihuoltopalveluja tuottavaa organisaatiota. Niistä kuntien omistamia laitoksia on noin 450 ja lähinnä käyttäjien tai asiakkaiden omistamia laitoksia noin 1350. Käyttäjien tai asiakkaiden omistamista laitoksista suurin osa on osuuskuntamuotoisia, eli ne ovat käytännössä yksityisomisteisia, mutta voittoa tavoittelemattomia. Vesihuolto-osuuskunnat vastaavat itse verkostojensa rakentamisesta ja vesihuoltopalvelujen tuottamisesta, joten lainsäädännön ei tule koskea niitä. Osuuskunnissa asukas maksaa vedestä sen hinnan, mitä toiminta vaatii ja osakeyhtiössä sen mitä sijoittaja vaatii.
Koska vesi on välttämättömyyshyödyke, sitä ei tule antaa sijoittajien käsiin rahantekokoneeksi. Ei kiinalaisille, arabeille tai varsinkaan venäläisten oligarkkien välikäsisijoittajille. Vesihuolto on luonnollinen monopoli, kun kilpailevia vesihuoltoverkostoja jo olemassa olevien rinnalle ei voi syntyä. Jos vesilaitokset yksityistetään, veden hinta nousee tavallisille ihmisille. Sijoittajat kiittävät aivan samoin silloin, kun kokoomushallitus myi sähköverkot Carunalle.
Kunnat ovat vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Jos alkuperäinen lakiesitys olisi mennyt läpi ja puolet vesihuollosta olisi voinut myydä sijoittajille, tämä olisi tapahtunut monessa kunnassa. Valtiovarainministeriö epäili kuntien myyntikiellon perustuslaillisuutta. Kunnilla kun on itsemääräämisoikeus. Mielestäni on kuitenkin näyttöjä lukuisista julkisen omaisuuden myymistä ehkäisevistä rajoitteista. Esimerkiksi kunta ei voi käydä puukappaa metsäomaisuudella siten, että se vaarantaa luontoarvot. On hyvä, että maa- ja metsätalousministeri Essayah (krist.) löysi keinot, miten laki voidaan toteuttaa. Ostajia oli jo runsaasti liikkeellä, kun ne haistoivat varman bisneksen.
Laki on käynyt lähetekeskustelun Eduskunnassa. On syytä toimia valiokunnassamme ripeästi nyt, kun tilanne ei ole vielä riistäytynyt käsistä ja edellinen eduskunta oli sitä edellyttänyt. Mikäli vesihuollon yksityistämistä ehtii toteutua jo kansainvälisille toimijoille, omistuksen palauttaminen julkiselle taholle tulee olemaan hintavaa mm. WTO:n investointisuojan vuoksi. Suoja on mahdollistanut isojen kansainvälisten yritysten oikeustaistelut valtiota vastaan, ellei bisnesmalli toteudukaan. Kuuluisin vesitaisto käytiin Etelä-Afrikassa.
Vesihuollon lainsäädäntöön tulee kirjata takaisinoston etuosto-oikeus kunnille, mikäli jo yhtiöitetyn vesihuollon osakkeita on yksityisessä omistuksessa ja niillä käydään kauppaa.
Samalla on syytä kiinnittää huomiota pohjaveden käyttöoikeuteen. Yrityksen pelkkä "pöytälaatikkosijainti", ei saa oikeuttaa automaattisesti pohjavesivarantoon. Asukkaiden vesihuolto on turvattava ensisijaisesti.
Asukkaiden ja muiden palveluiden käyttäjien omistamien vesihuolto-osuuskuntien toiminta tulee voida jatkua ennallaan. Vesihuollon resurssointiin on syytä kiinnittää huomiota myös valtion taholta. Myös pohjaveden kunto on itseisarvo, josta tulee huolehtia jatkossakin.
Vaikka vesihuoltoa ei tule yksityistää, erilaisia vesihuollon palveluita ja laitteita tulee voida ostaa ulkopuolisilta toimijoilta. Koko vesihuollon yksityistäminen ei yleensä kansainvälisesti ole johtanut toivottuun tehohyötyihin, vaan se on johtanut vesimaksujen hintojen nostoon.
Jyri Häkämiehen (kok) ollessa omistajaohjausministeri myytiin Kemira norjalaiselle Yaralle. Kemiraa ei katsottu strategiseksi omaisuudeksi, vaikka samassa kaupassa menivät Suomen ainoat fosforia tuottavat apatiittikaivokset Siilinjärvellä ja Soklissa. Viljelijät maksoivat muutamana vuonna Yaralle takaisin koko kauppasumman lannoitteiden hintojen nousun myötä.
Sähköverkko myytiin Carunalle ja seuraukset ovat kuluttajat saaneet tuntea. Omistajaohjauksesta tuolloin vastannut ministeri Pekka Haavisto(vihr) on itsekin myöntänyt teon olleen virhe.
Olen todella iloinen, että samoja yksityistämisvirheitä ei enää toisteta. Nyt kyse olisi ollut vielä pahemmasta. Vesihuoltoverkko olisi ollut tarvittaessa myös oiva sabotaasin kohde. Onneksi laitosten turvallisuuteen on jo kiinnitetty huomiota!
Olen kiitollinen siitä, että jyväskyläläiset Aila Paloniemi (kesk) ja Kirsi Knuutila (kesk) rohkeasti nostivat vesihuollon myynnin asiat keskusteluun, mikä aktivoi kansalaisaloitteen.
Vastustus ministeriöstä oli kova, mutta johtamani maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan vesihuoltotoimintojen säilyminen kunnan omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä lienee ensimmäinen kansalaisaloite, joka on hyväksytty yksimielisesti täysistunnossa. Tällä kaudella maa- ja metsätalousministeri Essayah toi lakiesityksen Eduskuntaan, vaikka alkuperäinen esitys oli torso. Tarvittiin joukko vahvoja naisia, jotka eivät antaneet periksi!