Onnea valmistujille!
Sain kutsun ylioppilasjuhliin. Tuli hyvä mieli, kun tiesin, että yksi etappi nuoren tytön elämässä on saavutettu. Tottakai juhliin täytyy mennä! Onneksi nykyään myös ammattiin valmistumisia juhlistetaan usein.
Valmistujaispäivä on teidän päivänne. Jokainen teistä on kulkenut oman polkunsa – erilaisen, ainutlaatuisen ja merkityksellisen. Elämä voi tuntua pelottavalta, joten toivotan rohkeutta. Näiltäkin kulmilta voi edetä vaikka minne, jos on osaamista ja päättäväisyyttä. Serkkuni Helteen Minna ponnisti mansikkatilalta valtakunnansovittelijaksi ja EK:n johtoon. Tienooltamme on lähtenyt niin muotoilija Harri Koskinen kuin elokuva-alan Samu Heikkilä, unohtamatta Ilkka Kiveä, Pekka Tuokkolaa ja O-P Karjalaista. On tullut maaherraa, kansanedustajaa ja ministeriä. Myös kirjailijaa ja runoilijaa, muusikkoa, urheilutähtiä sekä merkittäviä virkamiehiä ja teollisuusjohtajia. Toivon, että kaikki lähtijät muistavat juurensa ja auttavat "kasvattajaseuraansa" ja uusia kykyjä täältä eteenpäin.
Valmistuminen ei ole päätepiste. Todellisuudessa se on lähtöviiva. Maailma on auki mahdollisuuksille, joita kannattaa haistella omien kulmakuntien ulkopuolelta. Elämä ei palkitse täydellisyyttä, vaan halua oppia, kehittyä ja nousta uudelleen, kun kohtaatte haasteita.
Opiskelijoina te olette harjoittaneet ajattelua, kyseenalaistamista ja tiedon etsimistä. Sivistys ja maalaisjärki ovat loistava yhdistelmä elämässä eteenpäin. Suomella on Euroopan tasolla neljänneksi eniten korkeakoulupatentteja suhteessa väkilukuun. Tämä kertoo suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimustyön vahvasta kytköksestä keksintöihin. Te ammatilliset osaajat olette kehittäneet konkreettisia taitoja, joilla rakennetaan yhteiskuntaa joka päivä. Koulutuksen myötä arjen osaamisen taidot vievät Suomea eteenpäin ja tulevat luomaan keksintöjä. Iän myötä voi tulla innostusta vielä kouluttautua lisää ja onneksi tähänkin on nykypäivänä mahdollisuus. Yhdessä te muodostatte voiman, joka ei ainoastaan sopeudu muutokseen, vaan myös luo sitä. Kaikkia tarvitaan ja kaikki ovat tärkeitä.
Muistakaa tämä: teidän arvonne ei määräydy arvosanoista, titteleistä tai siitä, kuinka nopeasti saavutatte seuraavan etapin. Arvonne näkyy siinä, miten kohtelette muita, miten kohtaatte epävarmuuden ja miten uskallatte olla oma itsenne maailmassa, joka välillä yrittää muokata teitä johonkin muottiin. "Menestystä katsotaan kymmenien vuosien päästä. Menestyjän ei tarvitse olla lakitettu", totesin omassa ylioppilaan puheessani Saarijärven lukiolla 1987.
Helena Anhava on kirjoittanut:
Älä yritä miellyttää muita,
hukut muiden virtaan,
joskus ajastaan jäljessä oleva
voi olla edellä aikaansa.
Älä mene sukupuolten välisiin sotiin,
ole ihmisen puolella,
rakkauteen kuuluu ystävyys,
ystävyyteen rakkaus,
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan,
ei lapsi, ei mies, ei nainen.
Ei elämäntaitoa voi opettaa,
se on opeteltava itse
hitaina hitaina vuosina,
ja kun jotain luulet oppineesi,
vuodet käyvät lentämään.
Te tulette vielä epäilemään itseänne. Se kuuluu asiaan. Mutta älkää jääkö siihen. Epävarmuus ei ole merkki heikkoudesta – se on merkki siitä, että olette matkalla kohti jotain uutta. Ja juuri siellä kasvu tapahtuu.
Uskaltakaa unelmoida isosti, mutta muistakaa myös arvostaa pieniä askelia sillä kaikki merkityksellinen, rakentuu niistä. Pitäkää huolta toisistanne. Kukaan ei kulje tätä matkaa yksin, vaikka välillä siltä tuntuisikin.
Ja ennen kaikkea: muistakaa ilo. Ilo oppimisesta, tekemisestä, onnistumisista – ja jopa niistä hetkistä, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Sillä usein juuri ne hetket opettavat eniten.
Tulevaisuus ei ole jotain, mikä vain tapahtuu teille. Te olette se sukupolvi, joka muokkaa sen.
Lämpimät onnittelut teille kaikille. Olkaa ylpeitä itsestänne!
Kesäinen Suomi tarjoaa nyt parastaan - luontoelämyksiä, ihanien puotien ja paikaliskauppojen, kylien raittien elämää ja pikkutaajamien toreja. Kohtaamisia tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Voisin jatkaa loputtomiin - tiedättehän sen tunteen, kun tietää nauttivansa elämästä, puhtaasta vedestä ja ilmasta, ahkeroinnista ja levosta, toisaalta...
Keskikesän kauniina ja valoisina öinä komeaa ja arvokasta siniristilippuamme tuskin tarvitsisi laskea. Olisipa hienoa, jos juhannuksena liputettaisiin aattopäivän klo 12:sta toisen juhannuspäivän klo 21 saakka. Eli Juhannusaattona lipun voisi nostaa jo hyvissä ajoin ja Juhannuspäivän iltana ei yksityisten, yhdistysten ja yritysten tarvitsisi...
Koronan vallitessa monelle jää ylimääräistä aikaa. Mutta mihin sen käyttäisi? Ehkäpä sen voisi pistää perusteellisempaankin kodin, pihan ja varastojen läpikäyntiin. Varastoja ja kaappeja kolutessa löytyy monenlaista härpäkettä, mutta kaikelle ei ehkä olekaan enää käyttöä.
Tänä keväänä on ollut herättelevää, että on jouduttu miettimään riittääkö suomalaista työvoimaa kotimaisen maatalouden tarpeisiin. Suomalaiset marjantuottajat eivät ole vuosiin saaneet riittävästi suomalaista työvoimaa. Moni onkin ottanut ukrainalaisia tai thaimaalaisia urakkapoimijoita, jotka tulevat töihin sitoutuneesti, laadukkaasti ja nopeasti....
Vaikkemme tänä keväänä voikaan tavata toreilla ja teltoilla - voimme silti jutella ajankohtaisista ja mieltä askarruttavista asioista myös kasvokkain - kiitos sosiaalisen median ja elävän kuvan!
Pandemia ja valmiuslaki pistävät miettimään elämän perusasioita. Jos rajat menisivät totaalisesti kiinni, huoltovarmuudesta huolehtivat maat pärjäisivät paremmin. Suomessa on vahvaa, monialaista yritysten ja viranomaisten yhteistoimintaa Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa tätä jo alas ajettua mallia koetetaan nyt rakentaa...
Viime lauantai oli ulkoilijan unelmapäivä. Kirkas kevätaurinko lämmitti jo, pikkupakkanen pisti matalan hangen kohvalle ja tuuli lepäili vapaapäivää. Rikun opiskeluaikainen kaveri oli tullut käymään Oulusta. Erämiehiä kun on, piti tietysti lähteä narraamaan ahvenia. Paikallinen kaveri mukaan ja oikein autolla selälle. Koska äijät kelpuuttivat...
Vakituisia asukkaita on maaseudulla koko ajan vähemmän. Liian monet pihamaat kasvavat jo pitkää heinää. Valtio miettii rakennusten purkukorvauksia. Se on surullista. Kuinka turhaa onkaan rakentaa Suomi kahteen kertaan. Pääkaupunkiin ja muihin kasvukeskuksiin rakennetaan yhä uusia kerrostaloja. Toisaalla talot jäävät tyhjiksi. Kysyntä nostaa...
Kun äiti tai isä saa pienen nyytin syliin synnytyssalissa, onnen lisäksi mielen valtaavat vahvat yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteet. Kun lapsi on pieni se kaipaa nimenomaan turvaa. Ruokaa, lämpöä ja syliä. Tutkimustenkin mukaan turvallinen varhainen kiintymyssuhde aikuiseen on myöhemmän tasapainoisen kehityksen edellytys.
"Yksikään ihminen ei ole saari", kirjoitti runoilija Donne 1623. Kukaan meistä ei pärjää yksin - ei pärjännyt silloin eikä nyt. Täällä keskuksista kauempana tämä korostuu. Kun naapuri ei ole aivan kiinni eikä taajaman raitilla ruuhka-aikaa, olemme toisillemme sitäkin tärkeämpiä. Täällä pohjoisen Keski-Suomen pienissä kunnissa asuu toisista...
